Pakkoruotsi
ahdistaa maahanmuuttajia
HS.19.11.2010
Kuntaliiton
selvityksen mukaan ulkomaalaisten määrä Suomessa on
vuodesta 1995 yli kaksinkertaistunut (Maahanmuutto kuntien näkökulmasta
28.1.2010). Vuoden 2008 lopussa muuttajia oli noin 143 000, mutta
todellisuudessa paljon enemmän, kun otetaan huomioon ulkomailla syntyneet ja Suomen kansalaisuuden saaneet henkilöt. Tilastokeskuksen mukaan Suomen kielivähemmistöjä ovat suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit ja viittomakieliset. Maahanmuuttajat muuttavat totuttua rakennetta nopeasti. Nyt väestöstä suomea puhuu äidinkielenään noin 91 %, ruotsia 5 % (noin 289 000 henkeä) ja saamea 0,03 % (1 800 henkeä). Merkittävää on, että muita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä on jo lähes 4 % (195 000 henkeä). Tämä ryhmä kasvaa nopeasti. Suurimpana joukkona ovat venäjää puhuvat ja seuraavana viroa, englantia ja somalia puhuvat.
Myös Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman painopisteenä on työperusteisen maahanmuuton edistäminen. Kuntien kannalta työperäinen maahanmuutto on avainkysymys, kun yritetään turvata osaavan työvoiman saanti. Nyt kuntien palveluksessa on noin
437 000 henkilöä. Kuntien eläkevakuutus on arvioinut, että noin puolet kunta-alan henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan on selvää, että Suomessa suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle jo em. aikaa varhemmin ja uhkaamassa on kova kilpailu vähenevästä työvoimasta. Maahanmuuttajia tarvitaan, mutta ensin on turvattava suomalainen työ ja hyvinvointi. Tällä hetkellä maahanmuuttajien työllistämisessä ja kotouttamisessa on suuria ongelmia. Nämä johtuvat ennen muuta riittämättömästä kielikoulutuksesta ja ruotsin kielen ongelmallisesta roolista "toisena kotimaisena" kielenä.
Suomessa on uskottu vuosia, että kotouttamisohjelmalla maahanmuuttajista tulee mallikelpoista työvoimaa, joka on sitoutunutta suomalaisiin arvoihin ja elämäntapaan. Tuore valtion arvio kotouttamisesta kertoo toista. Enää vain maahanmuuttoministeri Astrid Thors uskoo koko asiaan.
Suomea uhkaa sama ongelmakehitys, mikä on nähtävissä monissa maissa Keski-Euroopassa ja lähimpänä Ruotsissa. On pakko esittää kysymys siitä, kuinka paljon kantaväestölle maksaa yhteiskunnan tuella elätettävien turhautuneiden ulkomaalaisten ja heidän perheidensä ylläpito. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa ja sen tueksi tehokasta kielikoulutusta. Useimmilla maahanmuuttajilla on mukanaan
lähtömaan ammattitaito, vain suomen kieli puuttuu, ja ilman sitä ei työllisty.
Suomen kaksikielisyys on tänä päivänä naurettava historiallinen jäänne, poliittisen korruption tuote, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia ja on jatkossa kansakunnan yhtenäisyyttä globalisoituvassa maailmassa
heikentävä rasite. Maahanmuuttajien työllistymisen ja asuinpaikan valinnan kannalta kaksikielisyys ja vaatimus ruotsin osaamisesta on valtava ongelma. Maahanmuuttajalle on tarpeeksi tekemistä, kun
oppii maan valtakieltä suomea sen verran, että saa ensimmäisen työpaikan. Suomeen saapuneelle maahanmuuttajalle vähemmistökieli ruotsi on täysin turha. Miksi ohjata maahanmuuttaja vähemmistön
jäseneksi kielen avulla? Enemmistön äidinkieltä opettelemalla pääsisi parhaiten uuden elämän alkuun uudessa kotimaassa.
Näkisin, että maahanmuuttajille tulisi antaa yhteiskunnan tukemana vain suomen kielen opetusta. Mikäli maahanmuuttaja haluaa myöhemmin oppia myös ruotsia tai jonkun muun kielen hän voi opiskella sitä
vaikkapa työnantajan kustantamana aikuiskoulutusjärjestelmässä. Näin Suomessa muutkin oppivat tarpeellisina pitämiään vieraita kieliä. Tässä on korostettava, että maahanmuuttajalle suomi ja ruotsi ovat
vieraita kieliä. Näistä vain suomen voidaan katsoa olevan maahanmuuttajan kotoutumisen ja tulevaisuuden kannalta tärkeää. Kun jatkossa kielikoulutus suunnataan vain suomen kieleen, voidaan sitä samalla merkittävästi tehostaa. Toinen puoli maahanmuuttajien opiskelussa ja myöhemmin työllistymisessä on,
että nykyisiä vaatimuksia ruotsin kielen osaamisesta on muutettava. Usein maahanmuuttajan opiskelu jää kesken suomenkielisessä elämänympäristössä, koska pitää opiskella pakolla toista uutta kieltä.
Vain harvassa kunnallisessa tai valtion tehtävässä tarvitaan ruotsin kielen taitoa. Vaatimus on pelkkää kielipolitiikkaa ja todellisuudelle vieras. Silloin harvoin, kun ruotsin taitoa tarvitaan, voidaan hyvin käyttää
asiansa hallitsevaa ruotsinkieltä taitavaa tulkkia.
Pekka M. Sinisalo, Suomalaisuuden liiton vpj., Kirkkonummi
www.pekkasinisalo.fi
todellisuudessa paljon enemmän, kun otetaan huomioon ulkomailla syntyneet ja Suomen kansalaisuuden saaneet henkilöt. Tilastokeskuksen mukaan Suomen kielivähemmistöjä ovat suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit ja viittomakieliset. Maahanmuuttajat muuttavat totuttua rakennetta nopeasti. Nyt väestöstä suomea puhuu äidinkielenään noin 91 %, ruotsia 5 % (noin 289 000 henkeä) ja saamea 0,03 % (1 800 henkeä). Merkittävää on, että muita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä on jo lähes 4 % (195 000 henkeä). Tämä ryhmä kasvaa nopeasti. Suurimpana joukkona ovat venäjää puhuvat ja seuraavana viroa, englantia ja somalia puhuvat.
Myös Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman painopisteenä on työperusteisen maahanmuuton edistäminen. Kuntien kannalta työperäinen maahanmuutto on avainkysymys, kun yritetään turvata osaavan työvoiman saanti. Nyt kuntien palveluksessa on noin
437 000 henkilöä. Kuntien eläkevakuutus on arvioinut, että noin puolet kunta-alan henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan on selvää, että Suomessa suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle jo em. aikaa varhemmin ja uhkaamassa on kova kilpailu vähenevästä työvoimasta. Maahanmuuttajia tarvitaan, mutta ensin on turvattava suomalainen työ ja hyvinvointi. Tällä hetkellä maahanmuuttajien työllistämisessä ja kotouttamisessa on suuria ongelmia. Nämä johtuvat ennen muuta riittämättömästä kielikoulutuksesta ja ruotsin kielen ongelmallisesta roolista "toisena kotimaisena" kielenä.
Suomessa on uskottu vuosia, että kotouttamisohjelmalla maahanmuuttajista tulee mallikelpoista työvoimaa, joka on sitoutunutta suomalaisiin arvoihin ja elämäntapaan. Tuore valtion arvio kotouttamisesta kertoo toista. Enää vain maahanmuuttoministeri Astrid Thors uskoo koko asiaan.
Suomea uhkaa sama ongelmakehitys, mikä on nähtävissä monissa maissa Keski-Euroopassa ja lähimpänä Ruotsissa. On pakko esittää kysymys siitä, kuinka paljon kantaväestölle maksaa yhteiskunnan tuella elätettävien turhautuneiden ulkomaalaisten ja heidän perheidensä ylläpito. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa ja sen tueksi tehokasta kielikoulutusta. Useimmilla maahanmuuttajilla on mukanaan
lähtömaan ammattitaito, vain suomen kieli puuttuu, ja ilman sitä ei työllisty.
Suomen kaksikielisyys on tänä päivänä naurettava historiallinen jäänne, poliittisen korruption tuote, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia ja on jatkossa kansakunnan yhtenäisyyttä globalisoituvassa maailmassa
heikentävä rasite. Maahanmuuttajien työllistymisen ja asuinpaikan valinnan kannalta kaksikielisyys ja vaatimus ruotsin osaamisesta on valtava ongelma. Maahanmuuttajalle on tarpeeksi tekemistä, kun
oppii maan valtakieltä suomea sen verran, että saa ensimmäisen työpaikan. Suomeen saapuneelle maahanmuuttajalle vähemmistökieli ruotsi on täysin turha. Miksi ohjata maahanmuuttaja vähemmistön
jäseneksi kielen avulla? Enemmistön äidinkieltä opettelemalla pääsisi parhaiten uuden elämän alkuun uudessa kotimaassa.
Näkisin, että maahanmuuttajille tulisi antaa yhteiskunnan tukemana vain suomen kielen opetusta. Mikäli maahanmuuttaja haluaa myöhemmin oppia myös ruotsia tai jonkun muun kielen hän voi opiskella sitä
vaikkapa työnantajan kustantamana aikuiskoulutusjärjestelmässä. Näin Suomessa muutkin oppivat tarpeellisina pitämiään vieraita kieliä. Tässä on korostettava, että maahanmuuttajalle suomi ja ruotsi ovat
vieraita kieliä. Näistä vain suomen voidaan katsoa olevan maahanmuuttajan kotoutumisen ja tulevaisuuden kannalta tärkeää. Kun jatkossa kielikoulutus suunnataan vain suomen kieleen, voidaan sitä samalla merkittävästi tehostaa. Toinen puoli maahanmuuttajien opiskelussa ja myöhemmin työllistymisessä on,
että nykyisiä vaatimuksia ruotsin kielen osaamisesta on muutettava. Usein maahanmuuttajan opiskelu jää kesken suomenkielisessä elämänympäristössä, koska pitää opiskella pakolla toista uutta kieltä.
Vain harvassa kunnallisessa tai valtion tehtävässä tarvitaan ruotsin kielen taitoa. Vaatimus on pelkkää kielipolitiikkaa ja todellisuudelle vieras. Silloin harvoin, kun ruotsin taitoa tarvitaan, voidaan hyvin käyttää
asiansa hallitsevaa ruotsinkieltä taitavaa tulkkia.
Pekka M. Sinisalo, Suomalaisuuden liiton vpj., Kirkkonummi
www.pekkasinisalo.fi