Hallitusohjelma ja 

maanpuolustus



 
Suomen tasavallan hallitusohjelmassa päätetyt  leikkaukset puolustusbudjetista saattavat johtaa reserviajan vahvuuden alentamiseen radikaalisti. Varusmiespalvelusaika voi pahimmillaan lyhentyä  neljään kuukauteen. Hallitusohjelmassa viljellään vaikeaselkoisia termejä kuten esim. pohjoinensolidaarisuus ym. ympäripyöreitä virkkeitä, jotka yleisessä keskustelussa tuntuvat jo saaneen faktan luonteen monien mielissä. Hallitus ei tunnu ymmärtävän, että reservin koolla ei paljon säästöjä tehdä. Varallaolo ei maksa sen enempää, oli sitten varalla miehiä vaikka kuinka paljon. Reservin koulutus eli kertausharjoitusvuorokaudet joutunevat leikkauslistalle. Nytkin ne jo ovat perin vähäisiä ja kohdistuvat vain pieneen määrään reserviläisiä. Sama koskee sotavarustuksen sijoittelua ja mitä tärkeintä vanhenevan kaluston perushankinnat vaarantuvat. Ohjelma rapauttaa Suomen puolustusta. Olemme valitettavasti ja lyhytnäköisesti luopuneet aivan käyttökelpoisesta  materiaalista (ei ole järkeä romuttaa rynnäkkökivääreitä). Olen sitä mieltä, että armeijan viestikalusto on auttamatta tiensä päässä.
Vähäisesti koulutetun ja heikohkosti varustetun reservin siirtäminen pois reservistä ei maksa oikeastaan mitään, mutta tämä tulee varmasti rapauttamaan maanpuolustustahtoa.  Hallitus ei valmistele eikä hae NATOon tällä hallituskaudella.
Tosi asia on, että neljän kuukauden miehistökoulutukseen siirtyminen johtaisi reservin suorituskyvyn rajuun laskuun. Sen toteaa myös hallitusohjelmassa mainittu Siilasmaan raporttikin sivulla 40: "Vajaan neljän kuukauden koulutus ei tuota sotakelpoista joukkoa. Näille varusmiehille voidaan kouluttaa vain perusasiat ja he tarvitsevat merkittävää lisäkoulutusta ennen taistelutehtäviä ". 
Siilasmaan raportti ei suoraan esitä neljän kuukauden palvelusaikaan siirtymistä, mutta esittää sen yhtenä mahdollisuutena tuottaa kustannustehokkaammin osaa sodan ajan joukoista. Neljän kuukauden peruskoulutuksen saaneet sotilaat sijoitettaisiin perinteisiin paikallisjoukkoihin, joiden joukkue- ja yksikkövalmiudet tuotettaisiin kertausharjoituksissa, joihin siis ei ole rahaa. Kriisinhallintatehtäviin osallistumista jatketaan, koska se hallitusmuodon mukaan vahvistaa omaa puolustuskykyämme ja lisää maamme painoarvoa kansainvälisessä politiikassa. Todellisuudessa se myös maksaa valtavasti ja syö resursseja varsinaisesta maamme puolustuksesta. Herää kysymys kenen etua tässä ajetaan ja kenen turvallisuudesta huolehditaan, Suomen vai muiden?
 
 Pekka M. Sinisalo, ylil.res. Kirkkonummen res. upseerit