HYYTELÖHALLITUS
JA SEN TUTISEVA OHJELMA KS 07.08.2011
Pitkään
jännitetty uuden hallituksen kokoonpano on vihdoin ratkennut. Salkut on
jaettu ja uusi hallitusohjelma julkaistu. Mikä Suomea odottaa
seuraavalla hallituskaudella?
Talouspolitiikkssa hallitusohjelman talouslinjaukset ovat suuri pettymys. Suomen kansantalouden kestävyysvajetta ei ratkaista näillä eväillä. Rohkeus ei riittänyt tarvittaviin leikkauksiin. Talousohjelma kiihdyttää inflaatiota ja kurittaa pienituloisia. Kiristyvillä valmiste- ja energiaveroilla heikennetään kuluttajien ostovoimaa ja ajetaan palvelualat ahtaalle. Talouskasvusta tai työllisyydestä ei piitata. Tasaverot nousevat valmisteveron myötä. Jättimäiset säätiövarat ja niiden pääomatulot jäävät yhä verotta, johtuen epäilemättä ruotsinkielisistä ökysäätiöistä.
Maanpuolustushenkisenä
huomioni kiinnittyy puolustusvoimiin, joka on kokoomusjohtoisen
vasemmistohallituksen tai punahallituksen (punakone) keskeisiä
säästökohteita. Mikäli hallitus istuu täydet neljä vuotta, on
armeijalla edessään ankeat ajat. Jo nyt kireitä puolustusmenoja aiotaan
leikata vuosittain pari sataa miljoonaa ja tämä
ollaan tekemässä nimenomaan välttämättömistä
materiaalihankinnoista. Hankintavuorossa on vuodesta 2013 alkaen
maavoimien miehistön keskeinen varustus eli juuri tavallisen
rivimiehen ja yksittäistaistelijan varusteiden jättämisestä
retuperälle. 2000-luvun malli Cajander tulee olemaan uudelta
nimeltään sointuvampi: malli Wallin.
Eurooppapolitiikkassa kilttipoika-linja jatkuu sillä uusi ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander ”hymypoika” Stubb ilmoitti, että hän tulee ajamaan yltiömyönteistä EU-politiikkaa. Perussuomalaisen lompakkoa kaivetaan vielä todella syvältä. Vääräksi osoitettuun linjaan aiotaan selvästi takertua viimeiseen saakka kuin hukkuva oljenkorteen.
Kielipolitiikkan
osalta hallitusohjelmassa esittelytekstissä mainitaan jo
toisessa kappaleessa vanha fraasi siitä, että Suomen kaksikielisyys on
rikkaus ja voimavara. Kenelle? Miten hallitus voi jälleen kylmästi
jättää toteuttamatta toivomuksen, jonka takana on ¾ suomalaisista eli
vapaan kielipolitiikan. Tältä osin hallitusohjelma on kuin mustimpaan
mustuuteen tuijottaisi. Mitään kansalaisten vaatimia uudistuksia ei
luvata, sen sijaan ennestään täydellisen kohtuuttomaan ja
perusteettomaan nykytilaan ruvetaan rakentamaan uusia rasituksia
(Ahtisaaren työryhmän surullisenkuuluisien ehdotusten pohjalta).
Maahanmuuttopolitiikka jatkaa samoissa huonoiksi osoittautuneissa
urissaan. Aikooko hallitus puuttua mitenkään korkeakoulujen
vastinrahoitukseen? Hallitusohjelman mukaan ei. Vastinrahoitus on
suoraan muotoiltu valtion tulonsiirroksi ruotsinkielisille.
Suomenruotsalaiset verovapaat miljardisäätiöt lahjoittavat rahaa
Hankenille ja Åbo akademille ja valtio puolestaan antaa 2.5-kertaisen
summan verorahoista. Mikään ei estä näitä korkeakouluja lahjoittamasta
rahaa suomenruotsalaisille säätiöille, jotka näin ollen eivät
välttämättä joudu luopumaan eurostakaan, mutta nämä kaksi pientä
korkeakoulua kahmivat kolmanneksen valtion vastinrahoista.
Keväällä käytiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin aitoa keskustelua Suomen suunnasta. Vielä kerran voitti se linja, että maanpuolustus voidaan kyllä lopettaa kunhan Kreikan ja Portugalin tukipaketeista ei tingitä. Entäpä kun on Espanjan vuoro? Tähän hallitus ei ole ohjelmassaan edes varautunut. Uskon vakaasti, että tämä oli viimeinen kerta. Jo nyt vanhojen puolueiden oli liittouduttava yli kaikkien mielekkäiden rajojen saadakseen Perussuomalaisten ajaman politiikan järkeistämisen torpattua.
Kokoomusjohtoinen punaparaati jatkaa marssiaan, mutta ei enää kauaa. Mikäli se jaksaa neljä vuotta tulevat ne olemaan hyvin raskaita.
Pitäisikö nimestä "Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi" luopua suosiolla, varsinkin tuo rohkea on hupaisa kun lukee hallitusohjelman tekstiä? Rohkea pitää ollakin, koska hallitus on kuin isäntä, joka on vuosia työllä ja tuskalla rakentanut taloaan, mutta jättää siitä nyt säästösyistä lukot ovista.
valtuustoryhmän pj.