Nuoriso ja opetus

Suomalaisen ikärakenteen kehityksestä johtuen on nuorilla suuri tehtävä odottamassa vastuunkantajina tulevaisuudessa. Katson, että nuorisoa koskeviin asioihin ja erityisesti kolutuksen kehittämiseen on syytä suhtautua todella vakavasti. Tärkeä asia, josta olen jo vuosia sitten puhunut on nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytymisen estäminen. Siihen on satsattava varoja ja vaivaa! Huono-osaisuuden ja välinpitämättömyyden periytyminen sukupolvelta toiselle on saatava katkaistuksi. Huonommilla alueilla ja «huonommissa» kouluissa opiskelevien on saatava riittävät resurssit, jotta he kilpailisivat tasapäin parempiosaisten nuorten kanssa tulevaisuuden työkentillä,  kotimaassamme ja ulkomailla. Tämän panostuksen tulee tarkoittaa sitä, että opetuksen tasoa pystytään nostamaan kautta linjan, siihen taloudellisia resursseja satsaamalla (mm. opettajien ja avustajien palkkojen tuntuva parantaminen). Koulutus tulisi uudistaa vastaamaan nykyistä työvoimantarvetta. On silkkaa resurssien tuhlaamista ohjata valtaosa peruskoulun päättäneistä suoraan lukioon, kun samaan aikaan todellisista kädentaitojen osaajista on huutava pula.

Oikein suunnattu koulutus on tie hyvinvointiin!

                  

Suomessa huolestuttavana piirteenä on nuorten äänestämättä jättäminen. Politiikka ei kiinnosta monia aikuisiakaan. Miten demokratia voi toimia, jos yli puolet äänioikeutetuista jättää käyttämättä oikeuttaan äänestää ja sen kautta vaikuttaa? Lääkkeenä tähän pidän nuorille suunnattujen opetusohjelmien lisäämistä kouluissamme. Ei riitä, että tuntee Euroopan historian ja kulttuuriperinnön. Perusteellinen oman kotimaan ja sen myötä myös muiden maiden arvostus lähtee siitä, että tuntee maansa menneisyyden ja kulttuurin. Syrjäytymisen estämistä tukee mielestäni myös urheiluseuroille, nuorisoseuroille tai vastaaville annettava tuki, jotta nuoret eivät vaipuisi välinpitämättömyyteen ja sitä kautta joutuisi harhapoluille. Urheilulla on kiistatta suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Terve sielu terveessä ruumiissa.