Turvallisuuspolitiikka

Suomella
on
periaatteessa kaksi mahdollisuutta tulevaisuuden
turvallisuuspolitiikassa: jatkaa nykylinjalla puolueettomana, mikä
mielestäni on hieman ontuvaa, koska kuulumme EU:hun, tai sitten
liittoutuminen. Liittoutumisvaihtoehtoja on kaksi: Nato-jäsenyys tai
EU:n yhteinen puolustus. Ainakaan EU:n uudet jäsenvaltiot eivät ole
perustaneet EU:n yhteisestä puolustuksesta liittyessään Natoon. Tärkein
ero mielestäni on se, että Natolla on todellista uskottavaa kykyä
puolustaa jäseniään. EU:n oma sotilaallinen puolustuskyky on heikko ja
sen mahdolliset turvatakuut lähinnä poliittinen solidaarisuuden osoitus
-sotilaallinen paperitiikeri. Koska Venäjän tulevasta kehityksestä ei
voida sanoa mitään varmaa, on Suomen säilytettävä oma uskottava
puolustuksensa. On käsittämätöntä, että Suomi on mennyt mukaan
jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen, vaikka vieressä oleva
sotilaallinen suurvalta eli Venäjä ei tee samoin. Suomea puolustaa
parhaiten suomalainen. Muutoin en näe toistaiseksi juuri muuta
uskottavaa keinoa tehostaa Suomen puolustusta ja turvallisuutta kuin
liittyä Natoon, kuitenkaan asia ei ole tällä hetkellä Suomelle
ajankohtainen. Tällöin saisimme pienin kustannuksin tukevan ja
turvallisen suojamuurin Naton materiaalisen ylivoiman ja tuen muodossa.
Arveluttavinta mielestäni on tosin lähettää nuorisoamme «puolustamaan»
Suomea ja Natoa kauas kotoa rauhaanpakottamisoperaatioissa tai
terrorismin torjunnassa. Uskoisin kuitenkin, että esim. Norjan ja
Tanskan esimerkkien mukaan Suomelta odotettavan avun suuruus olisi
neuvoteltavissa hyvinkin pieneksi, noin muutamaksi komppaniaksi.
